Omaishoitajat tekevät erittäin raskasta työtä, ja ajoittain uupuvat. Helsingin Sanomissa julkaistiin vastikään tosi surullinen tarina siitä, miten omaishoitajuus saattaa johtaa kaltoinkohteluun ja jopa väkivaltaan. Muistisairaiden lääkärinä olen muutaman kerran törmännyt vastaavanlaisiin tilanteisiin. Puolisoiden kesken pahoinpitely johtuu yleensä totaalisesta uupumisesta, ja ymmärtämättömyydestä siitä, mitä muistisairaus on tehnyt aiemmin tutulle ihmiselle. Näissä tilanteissa myös kaltoinkohtelija on yleensä uhri. Toisinaan aikuiset lapset hyväksikäyttävät haurasta vanhusta taloudellisesti, joskus myös väkivaltaa (tai sen uhkaa) käyttäen.
Korona-aikana omaishoitajat ovat olleet aivan kohtuuttoman tiukoilla. Aiemmin huoahdustaukoa tuoneet päiväkeskukset ja lyhytaikaishoidot ovat olleet suljettuina ja lapsia on kielletty vierailemasta, etteivät toisi tappavaa tautia. Mutta kyllä se omaishoitotyö vuorotta kuukausitolkulla voi myös olla tappavaa. Tai ainakin johtaa tässä kuvatunkaltaisiin tilanteisiin.
Kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi tarvitaan riittävästi tukea omaishoitoperheille, ja myös tiedon jakamista muistisairauksista ja sen mukanaan tuomista muutoksista – vaikka ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että lyöminen voisi hiljentää muistisairaan. Omaishoitajalle hengähdystauot ovat elintärkeitä, olivat se sitten päiväkeskuspäiviä, lyhytaikaisjaksoja hoivakodissa tai kotilomitusta. Näissä tarvitaan nykyistä enemmän joustoa – jotkut tarvitsevat nimenomaan yöhoitoa, jotkut taas turvallista seuraa päivisin, jotta omainen pääsee omiin juttuihinsa. Tuki pitää pystyä räätälöimään perheen tarpeiden mukaisiksi. Korkein hallinto-oikeus on juuri linjannut, että omaishoidon tuen lakisääteisiä vapaita pitää voida jakaa useammalle päivälle (kolmen päivän vapaaoikeuden saa käyttää neljänä eri päivänä).
Kotihoidon ja tukipalveluiden työntekijöiden, hoivakotien henkilökunnan ja myös omaisten on oltava valppaina ja tunnistettava niin fyysiset kuin psyykkisetkin merkit kaltoinkohtelusta. Sekä mustelmat että pelokkuus voivat viitata kotiväkivaltaan. Myös muistisairas osaa yleensä kertoa tilanteestaan, kun sitä osataan kysyä oikein ja turvallisessa tilanteessa. Heitä on muistettava kuunnella ja kuulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa tulee kouluttaa kaltoinkohtelun tunnistamiseen..
Korona-aikaa on jatkunut nyt vuoden, ja ikääntyvien keskuudessa rajoitukset ovat aiheuttaneet myös peruuttamatonta vahinkoa. Monien kohdalla sekä fyysinen että psyykkinen toimintakyky ovat romahtaneet eikä enää palaa entiselleen. Tämä koskee niin omaishoitajia kuin hoidettavia.
Nyt kun sekä hoivakodeissa asuvat (ja niiden henkilökunta) ja iäkkäimmät kotona asuvat ovat saanet rokotukset, on aika ryhtyä pikaisesti purkamaan ikääntyviin kohdistuneita rajoituksia. Hoivakodeissa voi ja pitää saada taas vierailla, kun se alkaa olla turvallista. Omaishoidon asiakkaille on nopeassa tahdissa tarjottava riittävän pitkiä lyhytaikaisjaksoja, jotta omaishoitajat saavat levätä. Ikääntyneiden ja muistisairaiden päiväkeskukset on avattava, samoin pikkuhiljaa muukin seniorikeskusten toiminta.
Tärkeintä on varmistaa, etteivät omaishoitajat jää yksin, että tukea ja apua on tarjolla, ja että myös muistisairaita ja muita omaishoidon asiakkaita kuullaan.
