Suomi on ollut kohta kuukauden kiinni, ja virustautien asiantuntemus somessa on kasvanut eksponentiaalisesti. Olen tähän asti vältellyt kirjoittamasta koronasta mitään syvällä rintaäänellä, koska tieto ja tilanteet ovat muuttuneet nopeasti. Muutamiin selvästi vääristyneisiin tai virheellisiä väittämiä sisältäviin keskusteluketjuihin olen osallistunut. Kuten että kukaan ei tosiaankaan ole ehdottanut koronaveteraaneille hihamerkkejä tai että THL olisi alussa ollut ihan pihalla epidemia-arvioissaan – tavallaan kaikki olivat ja arviot perustuivat sen aikaisiin tietoihin.
Olen lääkäri, mutta en infektiospesialisti. Virusopin luennoilta 40 vuotta sitten muistan lähinnä ällistyttävät tiedot uudesta oudosta viruksesta nimeltä HIV. Influenssapotilaita olen hoitanut viimeksi 30 vuotta sitten. Olen myös epidemiologi, mutta olen tutkinut muistisairauksien esiintyvyyttä, enkä siis ole koskaan mallintanut tarttuvuutta. Poliitikkonakin toimin kuntatasolla eli enemmän operatiivisella puolella kuin valtakunnallisia linjauksia miettimässä. Käsitykseni koronapandemiasta ovat siis lähinnä valistuneen maallikon ajatelmia.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että pahimmat pelot koronaviruksen tappavuudesta ja tarttumisesta ovat liioiteltuja. Kuolleisuus on uusimpien arvioiden mukaan 0.2 % eli kaksinkertainen kausi-influenssaan verrattuna. Oireettomia tai vähäoireisia tartuntoja on ilmeisesti paljon enemmän kun alkuun tiedettiin. Erona influenssaan on tietysti se, että siihen on rokote, mikä vähentää sen tappavuutta väestötasolla merkittävästi. Silti Suomessa kuolee influenssaan 400 – 500 ihmistä joka vuosi. Toisin kuin influenssa, korona näyttää sairastuttavan vakavasti erityisesti vanhoja ihmisiä – kun esimerkiksi espanjantauti tappoi nuoria aikuisia. Lapsilla tauti on yleensä vähäoireinen. Ja kun sanotaan yleensä, se tarkoittaa että joskus on toisin. Myös nuoria ja työikäisiä on kuollut. Mutta vähemmän. Nämä ovat hyviä uutisia, vaikka huoli iäkkäiden sairastumisesta on suuri.
Myöskään tartuttavuus ei ole voimakkaimmin leviävien virusten luokkaa. Tuhkarokon voi saada huoneessa, jossa sairastunut on oleskellut tunteja aikaisemmin. Näin ei ole koronan kanssa. Juuri tarttumisen mahdollisuuden kohdalla sekä some että media ovat mielestäni nostaneet turhaa paniikkia. Tutkimusten mukaan viruksen RNA:ta on löytynyt erilaisilta pinnoilta. Tämä ei tarkoita, että siellä olisi kokonaisia eläviä viruksia. Leviämis- ja jäljitystutkimusten perusteella taudin saaminen kosketuksen kautta ovenkahvoista tai ostoksista on hyvin pieni – toki teoriassa mahdollinen.
Sitten ne laajalle leviävät aerosolihiukkaset. Mallinnuksissa kunnon aivastuksesta voi virusta lentää kaupassa naapurikäytävälle saakka. Siksi kauppaan ei saakaan tulla pärskivänä, ja tältä muita sairastuttavalta pärskimiseltä se kangasmaski juuri suojaa. Nämä pärskemallinnukset eivät kuitenkaan tarkoita, että oireeton koronaa kantava normaalisti hengittävä ihminen asettaisi koko kaupan asiakaskunnan tai lenkkipolulla kävelevän ohikulkijan vaaraan. Toki jos todella huono onni käy, voi joku virus osua omaan sisäänhengitysilmaan, mutta riski on pieni ja sairastavuuteen vaikuttaa myös virusannoksen määrä. Leviämisseurannoissa ei näytä siltä, että tarttuminen oireettomilta kantajilta satunnaisessa kontaktissa olisi merkittävä tartuntareitti. Samoin oireettomat ja vähäoireiset lapset ovat olleet erittäin huonoja taudin levittäjiä. Koulukaverit ja sisarukset ovat pääsääntöisesti välttyneet tartunnalta, vaikka ovat olleet lähikontaktissa.
Tautien tarttumisessa, kuten muissakin elämän riskeissä, on kyse todennäköisyyksistä. Vakavaan liikenneonnettomuuteen voi joutua, vaikka olisi kuinka tarkka. Se on kuitenkin epätodennäköistä, ellei itse käyttäydy vastuuttomasti. Samoin koronan voi saada ”vaikka mistä”. Aivan kaikkia riskejä ei voida poistaa.
Huolehtimalla käsihygieniasta ja välttämällä lähikontakteja voi omaa riskiään vähentää merkittävästi. Ja pysymällä oireisena kotona ja käyttämällä tarvittaessa suojauksia voi muiden sairastumisen todennäköisyyttä vähentää. Ja jos saa tartunnan, on 998 mahdollisuutta tuhannesta selvitä siitä hengissä, vaikka sairastaminen olisi rajua. Ei siis panikoida.
