Koska Covid-19 virus on erityisen vaarallinen iäkkäille ihmisille, ovat useat maat pyrkineet suojelemaan ikäihmisiään karanteeneilla ja muilla toimenpiteillä. Näissäkin on tarkkaan pohdittava eristämisen hyötyjä ja erityisesti kestoa suhteessa haittoihin kuten yksinäisyyteen ja mielenterveyden haasteisiin. Tästä enemmän toisessa blogissani täällä.
Ihan toinen kysymys on hauraiden, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhojen ihmisten suojeleminen. Heille koronavirusinfektio on todella kohtalokas, kuten olemme jo nähneet. Heitä pitää yrittää kaikin keinoin suojella, mutta täydellinen eristäminen ja taudin pitäminen poissa ei ole mahdollista. Nämä ihmiset tarvitsevat jatkuvasti apua päivittäisissä toimissaan, mikä edellyttää lähikontaktia. Henkilökunta ei voi asua hoivakodeissa, vaan heillä on myös oma elämänsä. Kun oireetonkin ihminen voi – erityisesti lähikontaktissa – tartuttaa koronavirusta, ei vedenpitävää suojausta pystytä järjestämään.
Joku kirjoitti someseinälläni, että se reikä (viruksen pääsy hoitolaitoksiin) on tukittava. Viisaampi ystäväni totesi, että elämässä on reikä, ja sitä kutsutaan kuolemaksi. Sitä reikää ei voi lopullisesti tukkia. Joskus tavoitteena on kuoleman tekeminen inhimilliseksi ja arvokkaaksi.
Ympärivuorokautisessa hoidossa on nykyään erittäin huonokuntoisia ja hauraita vanhoja ihmisiä, ja lähes kaikilla heistä on etenevä muistisairaus. Hoivakodeissa asutaan keskimäärin pari vuotta. Kun nyt on puhuttu ja kauhisteltu hoidon rajauksia, niin kyllä jo ennen korona-aikaakin on ollut selvää, ettei keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairasta ihmistä ole pääsääntöisesti syytä lähettää päivystykseen hengitystieinfektion vuoksi. Tehohoidosta ei missään tapauksessa ole hyötyä, eikä suonen sisäinen antibioottikaan yleensä muuta ennustetta. Kaikki muu hoito voidaan antaa hoivayksikössä. Tutkimusten mukaan suurella osalla iäkkäistä on ollut kuolemaa edeltävän kuukauden aikana useita hoitopaikan vaihdoksia (hoivakoti – päivystys – vuodeosasto – hoivakoti). Tämä ei ole hyvää hoitoa, ja tätä on pyritty vähentämään mm. riittävän ympärivuorokautisen geriatrisen konsultaatiomahdollisuuden avulla. Kuolema päivystyksessä ei ole hyvä eikä arvokas kuolema.
Koronaviruksen leviämisen riskiä hoivakoteihin ja hoivakodeissa voidaan yrittää vähentää. Vierailukielto on yksi selkeä keino. Käsihygieniasta huolehtimisen ja oireisena kotona pysymisen pitäisi olla itsestään selvää. Suojavarusteita tarvitaan erityisesti jos asukas on sairastunut koronaan – tai hänellä on hengitystieinfektio eikä häntä ole testattu. Testausten järjestäminen kattavasti olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta suojaustoimet, sairauslomat ja karanteenit osataan mitoittaa oikein. Tässä on toistaiseksi ollut merkittäviä puutteita.
Hoivakotien vierailukielto on varmaan perusteltu toimenpide. Kyse ei ole ainoastaan oman hauraan lähiomaisen riskistä, vaan hänen sairastuessaan kaikki osaston asukkaat ovat hengenvaarassa. Muuten voisinkin ajatella kirjoittavani hoitotahtooni, että mikäli joskus päädyn ympärivuorokautiseen hoitoon, haluan että läheiseni voivat vierailla luonani riippumatta mistään epidemiatilanteesta. Mieluummin otan riskin keuhkokuumeesta kuin itken lasin takana ymmärtämättä miksi kukaan ei tule halaamaan. Jatkossa hoivakoteihin voisi järjestää isompia tietokonenäyttöjä, joiden välityksellä yhteydenpito olisi luontevampaa. Toivottavasti minun sukupolveni ymmärtää vielä muistisairaanakin toisen olevan aidosti läsnä älylaitteellakin.
Kun hoivaosastolla todetaan Covid-19 virusta sairastava asukas, on tilanne todella haastava. Kuten jo yllä perustelin, sairaalaan ei näitä ihmisiä pidä lähettää. Hoivakodissa sairastunut tulisi pyrkiä eristämään, mutta muistisairas ei tätä ymmärrä eikä halua pysyä omassa huoneessaan – eikä osaa hälyttää apua jos hänet sinne suljetaan väkisin. Myös henkilökunnan suojavarustus, jonka tietenkin pitää työturvallisuussyistä olla mahdollisimman hyvä, näyttää pelottavalta. En minäkään tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi parhaiten toimia. Ehkä meillä jatkossa voi olla koronan sairastaneita työntekijöitä, joilla on immuniteetti ja siten mahdollisuus turvalliseen lähikontaktiin. Nyt en osaa muuta kun toivottaa jaksamista henkilökunnalle ja omaisille. Hanskat kädessäkin voi puristaa kädestä ja puhua maskin takaa lempeästi.