Helsingin Sanomissa oli taannoin (HS 11.2.) pitkä artikkeli Kampin alla sijaitsevasta isosta väestönsuojasta. Pelastuslaitoksen varautumispäällikkö Andreas Schneider antoi ymmärtää, että tämän avulla voidaan selvitä jopa ydinhyökkäyksestä. Tämä on täysin katteeton lupaus, eikä ota lainkaan huomioon mahdollisen ydinaseiden käytön laajuutta tai pitkäaikaisvaikutuksia.
Varoaika olisi siis kolme vuorokautta, jonka jälkeen 10 000 helsinkiläistä voisi siirtyä kalliosuojaan. Kuka valitsee nämä ihmiset, ja mitä loput 620 000 helsinkiläistä tekevät – ydinpommi nimittäin tuhoaisi koko keskustan ja tekisi lähiöistäkin surmanloukkuja. Sulassa sovussako sinne väestönsuojaan siirrytään? Artikkelin mukaan ”sopii toivoa, ettei synny pahoja järjestyshäiriöitä tai paniikkia”. Kovin uskottavaa! Lisäksi ”luotetaan siihen, että suojautujien joukossa on lääkäreitä ja hoitajia”. Ja muistakaa ottaa omat eväät mukaan!
Artikkelissa kuvataan kohtuullisen realistisesti itse ydinräjähdys – tosin esimerkkinä on nykymittapuulla kohtalaisen vaatimaton, ”vain” sadan kilotonnin pommi, joka ilmeisesti ei tosiaan ulottuisi Kampin kalliosuojaan saakka. Merkittävä osa suurvaltojen ydinohjuksista on kuitenkin varustettu selvästi voimakkaammilla ydinkärjillä. Osumatarkkuuden parantuessa länsiliittoutuneilla on kyllä myös 100 – 300 kt:n ”strategisia” ydinpommeja, mutta Venäjän SS-ohjuksissa hyvinkin suurempia, jopa 800 kt. Näistä eivät siis Kampinkaan suojautujat selviäisi.
Vertailun vuoksi Hiroshiman kaupungin tuhonnut atomipommi oli 15 kilotonnin ja Nagasakin 21 kilotonnin luokkaa. Jo tämän kokoinen ydinase tuhoaa kaiken runsaan kilometrin säteellä ja aiheuttaa palovammoja ja muita vakavia vammoja paine- ja lämpöaallon tuhotessa rakennuksia, ja sokeutumisen verkkokalvovaurion seurauksena, mikäli sattuu katsomaan räjähdystä kauempaa. Nykyiset aseet ovat siis 10-50 kertaa voimakkaampia.
Ydinhyökkäyksessä tuhoutuu myös terveydenhuoltojärjestelmä.
Hiroshimassa tuhoutui 14 sairaalaa 16:sta. 298 lääkäristä kuoli 270 ja 1780 hoitajasta 1654. Tällaisessa tilanteessa ei ketään enää voida hoitaa tai auttaa. Helsingissä 100 kilotonnin ydinräjähdyksen seurauksena olisivat Haartmanin, Meilahden ja Töölön sairaalat täysin raunioina, samoin Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus sekä kaikki kantakaupungin hoitoyksiköt. Jos pommeja olisi vain yksi, saattaisivat Jorvin ja Peijaksen sairaalat toimia, mutta olisivat luultavasti säteilylaskeuman alueella. Missään tapauksessa ei sairaalakapasiteetti riittäisi hoitamaan kuin murto-osaa palaneista ja vammautuneista ihmistä tai säteilysairauden uhreista.
Tilanne ei paljoakaan paranisi, vaikka Kampin väestönsuojassa selviäsi hengissä joitakin lääkäreitä ja hoitajia. Mitä henkilökunta voisi tehdä ilman lääkkeitä, sidetarpeita tai mahdollisuuksia nesteytykseen.
Tästä huolimatta Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan – kylläkin suojautujien kannalta – että ”pahin on luultavasti ohi jo päivässä”. Kun siis kotikaupunki on täysin tuhoutunut ja satojatuhansia ihmisiä on kuollut tai vaikeasti haavoittunut.
Lisäksi vain yhden ydinpommin räjähtäminen on hyvin epätodennäköistä. Ainakaan muuten kuin täysin vahingossa, eikä silloin ole kolmea päivää aikaa varautua tilanteeseen ja avata niitä väestönsuojia. Tuskin edes kolmea tuntia. Ja miten sieltä täysin murskautuneen kaupungin alta edes päästäisiin takaisin maan pinnalle?
Lisäksi vähänkin laajempi ydinsota kymmenine atomipommeineen – missä tahansa maapallolla, ei vain Suomen lähialueilla – aiheuttaa valtavia tulimyrskyjä ja nokipilvien nousun ilmakehään heikentäen auringon säteilyä, mikä viilentää ilmastoa merkittävästi jopa kymmeneksi vuodeksi. Suomessa kasvukausi lyhenisi eivätkä sadot ehtisi kypsyä, ja muuallakin ravinnontuotanto romahtaisi. Tästä seuraa maailmanlaajuinen nälänhätä. Kun siis Kampin väestönsuojaan päässeet ihmiset ryömivät tuhoutuneen kaupungin raunioille, ei pahin todellakaan ole ohi.
Kalliosuoja saattaa olla hyödyllinen varautumisessa joihinkin muihin kriisitilanteisiin. On kuitenkin selvää, että ydinhyökkäyksessä se korkeintaan viivyttää suojautujien kohtaamia katastrofaalisia inhimillisiä kärsimyksiä. Kansainvälinen Punainen Risti, Maailman lääkäriliitto ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) ovat täysin yksiselitteisesti osoittaneet, ettei ydinaseilta ja ydinsodalta voi käytännössä mitenkään suojautua. Ehkäisy on ainoa vaihtoehto, ja se edellyttää kaikkien ydinaseiden hävittämistä.
Annetaan väestönsuojelun varautua siihen mihin voi varautua, ja toimitaan muuten kaikin keinoin ydinaseiden hävittämisen puolesta. Suomen seuraava toimi voisi olla allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus.
