Ympärivuorokautinen hoito ja kotihoito ovat kehittyneet Suomessa paljon. Yhä huonompikuntoiset voivat asua kotona apujen ja tuen turvin, ja suurin osa on tähän tyytyväisiä. Tämän seurauksena kotihoidon haasteet ovat lisääntyneet ja ympärivuorokautiseen hoivaan on ajoittain turhan vaikea päästä.
Hoivapalvelut
Ympärivuorokautisen hoivat järjestäminen on viime vuosina siirtynyt yhä enenevässä määrin isoille yksityisille hoivafirmoille. Nämä voivat saada todellista taloudellista etua tehostamalla tukipalveluita ja standardoimalla käytäntöjä. Viime aikojen paljastukset osoittavat kuitenkin, että osassa yrityksiä voitontavoittelu on johtanut törkeään laadun heikentämiseen ja jopa huijauksiin. Siksi on mietittävä mahdillisuuksia sulkea hoiva-ala kokonaan voitontavoittelun ulkopuolelle.
Hoivapalveluissa on varmistettava riittävä henkilöstömitoitus. Lakiin kirjattava desimaaliluku (esimerkiksi 0.7) on tarpeen, mutta ei riitä. Säädöksiin kirjatusta minimistä tulee helposti mitoituksen yläraja. On tärkeää, että tarvittaessa mitoitus on selvästi suurempi.
Suurin osa hoivakotien henkilökunnasta tekee arvokasta ja laadukasta työtä, ja moni yksityinenkin paikka on turvallinen ja hyvä paikka huonokuntoiselle vanhalle ihmiselle. Asenteiden lisäksi olennaista on henkilökunnan osaaminen ja koulutus. Myös moniammatillisuutta tarvitaan. Hoivayksiköitä on kannustettava (myös taloudellisesti) käyttämään kokenutta ja koulutettua työvoimaa – nythän yksityisten linjaus on ollut kustannusten hillintä alentamalla koulutustasoa. Lisäksi on täysin tuomittavaa täyttää työvuorolistoja olemattomilla ”haamuhoitajilla” tai kirjaamalla mitoitukseen henkilöitä, joilla ei ole hoivatyön kanssa mitään tekemistä. Valvontaa tulee tehostaa ja sen tueksi tarvitaan selvästi nykyistä tiukempia sanktioita sopimusrikkomuksista.
Yksityisten hoivayritysten osuutta ei tule enää lisätä, ja monin paikoin voidaan kunnan omaa tuotantoa kasvattaa. Tällä vähennetään riskiä siihen, että voitontavoittelu heikentää palveluiden laatua. Mutta kuntienkin tulee ymmärtää, että hakemalla hoivan järjestämisessä mahdollisimman halpoja ratkaisuja joudutaan automaattisesti tinkimään laadusta. Lisäresurssit ovat välttämättömiä. Tämä edellyttää myös valtiovallan toimia. Nykyinen hallitus on osin syypää resurssipulaan kiristettyään kuntataloutta merkittävästi.
Kotihoito
Kotihoito tukee ihmisten asumista kotona mahdollisimman pitkään. Työntekijät tekevät upeaa ja arvokasta työtä, mutta moni kokee työn liian raskaaksi ja ajoittain jopa epäeettiseksi, kun eivät kykene hoitamaan ihmisiä niin hyvin kuin haluaisivat. Käynnit jäävät lyhyiksi eikä aikaa on vain kaikkein välttämättömimpään.
Osaavasta henkilökunnasta on myös pulaa. Työpaikkoja on täyttämättä ja moni hoiva-alalla työskentelevä vaihtaa alaa. Tarvitaan lisää koulutusta, mutta myös työntekijöiden palkkatason nostamista. Ilman työperäistä maahanmuuttoa emme kykene kaikkia hoitamaan. Lisäksi mahdollisuus itsenäisempään oman työn suunnitteluun, moniammatillisuuden lisääminen sekä digitalisaation ja tekniikan hyödyntäminen tukevat kaikki kotihoidon kehittämistä.
Kotihoidossa on nykyään yhä huonokuntoisempi vanhuksia, ja väestön ikääntyessä hyvin vanhojen osuus kasvaa. Lopulta ei ole enää inhimillistä asua kotona. Ympärivuorokautiseen hoitoon on päästävä silloin, kuin muistisairaus aiheuttaa vaaratilanteita ja hygienian hoito ei enää onnistu. Myös koettu turvattomuus tulee ottaa huomioon. Tarvitsemme lisää ympärivuorokautisen hoidon paikkoja.
Otetaan nyt vanhustenhoito vakavasti ja pidetään huolta apua tarvitsevista vanhoista ihmisistä. Resursseja tarvitaan lisää ja rahoitus voidaan ottaa esimerkiksi yritystukia vähentämällä ja ympäristölle haitallisen toiminnan verotusta nostamalla. Lupaan edistää tätä myös vaalien jälkeen.
Korjaussarjan osassa 1 käsitellään eläkeläisköyhyyttä ja digitalisaatiota.
