Turvallisuus sijoitetaan tarvehierarkioissa yleensä heti fysiologisten tarpeiden – ravinto, juoma, lämpö – jälkeen. Näin ollen keskustelu turvallisuudesta ja turvallisuuspolitiikasta on paitsi tarpeellista myös välttämätöntä. Suomessa on kuitenkin vallinnut outo ilmapiiri erityisesti Nato-keskusteluun liittyen. Aiheesta keskustellaan kiihtyvään tahtiin samalla kun koetaan, ettei asiasta muka saisi keskustella.
Viimeaikaista keskustelua on tietenkin vauhdittanut Ukrainan tilanne ja Venäjän entistä avoimempi aggressiivisuus. Tämä näyttää saaneen monen aiemmin kielteisesti Natoon suhtautuneen arvioimaan kantojaan uudelleen. Uudet ajat voivat edellyttää uusia arvioita, eikä argumentiksi Natoa vastaan toki riitä se, että niin on ennenkin ajateltu, tai edes se, että suurin osa suomalaisista vastustaa edelleen Suomen liittymistä Natoon.
Natoon liittyy kuitenkin useita merkittäviä ongelmia, joiden vuoksi minä en edelleenkään voi kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Tärkein niistä on se, että Nato on sotilasliitto, joka hallitsee ydinaseita ja jonka strategiaan kuuluu ydinaseiden ainakin käyttö joissakin tilanteissa. Ydinsota on merkittävin ihmiskunnan hyvinvointia ja eloonjäämistä uhkaava tekijä. Jo alueellinen ydinsota esimerkiksi Intian ja Pakistanin välillä aiheuttaisi sen tasoisen ilmaston viilenemisen atmosfääriin nousevan pölyn ja noen seurauksena, että maailmanlaajuinen nälänhätä jopa miljardeine kuolonuhreineen olisi väistämätön seuraus. http://www.ippnw.org/pdf/nuclear-famine-two-billion-at-risk-2013.pdf
Tähän haluan heti sanoa, että Naton ydinaseiden lisäksi vastustan myös Venäjän, Kiinan, Britannian, Ranskan, Intian, Pakistanin, Israelin ja Pohjois-Korean ydinaseita. Toimin lääkäreiden järjestössä International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW), johon kuuluu lääkäreitä mm. kaikista ydinasevalloista, ja käymme säännöllisesti keskustelemassa asiasta ydinasevaltojen päättäjien kanssa. Olen itse ollut joitakin vuosia sitten Moskovassa keskustelemassa ydinaseiden vaaroista Duumassa, varaulkoministerin puheilla sekä Rosatomin toimistossa. Puhun tässä erityisesti Natosta koska kukaan ei ole ehdottanutkaan sotilasliittoa muiden ydinasemahtien kanssa.
Toiseksi Nato on joka tapauksessa sotilasliitto, eli se perustaa toimintansa sotilaalliseen voimaan tai sillä pelottelemiseen. Luotan kyllä Naton sotilaalliseen voimaan, mutta en sen pitkäjänteiseen analyysikykyyn kansainvälisestä tilanteesta ja sotilaallisten toimien seuraksista. Sotilaallisen ajattelun heikkoudet on nähty Afganistanissa ja Irakissa, eikä Libyankaan ongelmia ole saatu aseellisesti ratkaistua. Kun kriiseihin vastataan sotilaallisesti aseistamalla tämän päivän ”hyviksiä”, päätyvät aseet ennen pitkää ”pahiksille”, tai sitten ”hyvikset” vain muuttuvat ”pahiksiksi”. Turkki ymmärtää tämän hyvin omalta kannaltaan, kun ei ole lähtenyt aseellisesti tukemaan kurdien taistelua Isisiä vastaan.
Lisäksi turvallisuus ja vakaus tulee nähdä koko maailman eikä vain Suomen tarpeena. En näe, miten Naton laajeneminen erityisesti lisäisi vakautta nyky-Euroopassa.
En myöskään näe, että Natoon liittyminen antaisi jonkin tärkeän viestin Suomen kuulumisesta länteen. Monien Natoon kuulumattomien maiden kuten Irlannin, Itävallan tai Ruotsin näkemykset ovat lähempänä arvomaailmaani kuin vaikka Turkin tai Unkarin politiikka.
Tämä rauhaton aika tarvitsee nyt kaiken tuen rauhan puolesta puhujille ja rauhan teoille. Vakautta ja turvallisuutta voidaan lisätä parhaiten lisäämällä vuoropuhelua ja tukemalla kaikkialla maailmassa, niin kriisimaissa kuin muuallakin niitä ihmisiä, jotka uskaltavat toimia rauhan puolesta vastakkainasettelua vastaan. Reikiä pitää ampua propagandaan, ei ihmisiin.
