Palvelut siirtyvät huimaa vauhtia verkkoon. Digiloikka on jo vahvasti tätä päivää, ja monet ikääntyvät ihmiset ovat syystäkin kauhuissaan. Verkkopalveluiden käyttö onkin vaikeaa ellei täysin mahdotonta, jos a) ei omista tietokonetta, b) ei ole koskaan edes käyttänyt tietokonetta, c) ei osaa enää käyttää tietokonetta, tai d) ei näe ruudun pientä piperrystä.
Moni iäkäs ihminen kokee, ettei heitä kuunnella tässä asiassa lainkaan. Heidät pakotetaan opettelemaan asioita, joita he eivät halua tai mielestään edes kykene oppimaan. Tai sitten heidän täytyy turvautua omaisiin, vaikka he haluaisivat ja voisivat vielä olla itsenäisiä toimijoita.
Osin kysymys on ymmärrettävästä toiveesta tehdä asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin. Iän karttuessa toimintatapojen muuttamien on vaikeaa. Aikaisempien sukupolvien aikana nuorena opitut taidot riittivät hyvään elämään myös vanhana.
Mitään periaatteellista estettä tietokoneen käytön oppimiselle myös vanhana ei tietenkään ole, mikäli muisti ja tiedonkäsittely pelaavat normaalisti. Moni iäkäs opetteleekin verkkopalveluiden käyttöä hyvällä menestyksellä. Yhä suurempi osa eläkeläisistä on myös aikanaan työelämässä käyttänyt tietokonetta, ja tulevaisuudessa näiden hallinta on tutumpaa yhä suuremmalle joukolle. Muutos voi kuitenkin kestää pitkään.
Suurimmalla osalla niistä, jotka eivät omista tietokonetta, on käytössään älypuhelin eli periaatteessa mahdollisuus digipalveluiden käyttöön. Ei kuitenkaan kaikilla.
Haaste muistisairaille
On kuitenkin ilmeistä, että merkittävä osa vanhusväestöstä on nyt ja lähitulevaisuudessa suurissa vaikeuksissa digitaalisuuden ja automaation lisääntyessä. Erityisen hankala on tilanne niillä runsaalla sadallatuhannella muistisairaalla, joiden kyky oppia uutta on heikentynyt. Vaikka muistisairauden alkuvaiheessa vanhat rutiinit voivat sujua erinomaisesti ja arki luistaa, on kyky omaksua uutta heikentynyt.
Tämä näkyy hyvin uuden tekniikan käyttöönotossa. Kun Helsingissä otettiin toistakymmentä vuotta sitten käyttöön digitaalinen matkakortti, oli lievääkin Alzheimerin tautia sairastavilla vaikeuksia oppia sen käyttöä. Onko kortilla arvoa vai kautta? Mitä numeroa pitää milloinkin painaa? Nämä kysymykset toimivat jopa seulontatestinä muistivastaanotolla. Sittemmin keskivaikeaakin muistisairautta sairastavat kykenivät käyttämään matkakorttia, kun olivat sen terveenä oppineet. Mutta nyt kortinlukija onkin muuttunut, mikä asettaa jälleen kohtuuttomia vaatimuksia muistisairaille. Jos halutaan, että digitaidot säilyvät vielä vanhana ja vähän muistamattomanakin, ei tekniikkaa pidä alituiseen muuttaa.
Sote-palvelut
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita siirtyy enenevässä määrin verkkoon. Ajanvarauksen voi suorittaa netistä ja myös tutkimustuloksia voi saada suojattujen yhteyksien kautta. Lisäksi verkossa on yhä enemmän omahoitoa tukevia ja hoidon tarvetta arvioiva sivustoja. Esimerkiksi Helsinki on mukana kokeilemassa lääkäriseura Duodecimin kehittämää ODA (omahoito ja digitaaliset palvelut) verkkosivustoa, jonka avulla voi oireiden perusteella selvittää hoidon tarvetta ja kiireellisyyttä. HUS puolestaan on rakentanut nettiin ensin mielenterveystalon ja sitten kokonaisen terveyskylän, josta saa tietoa erilaisista sairauksista, hoidoista ja palveluista. Jopa psykoterapiaa voi antaa netissä hyvin tuloksin.
Osa näistä nettipalveluista voi toki olla vanhalle ihmiselle outoja ja vaikeita käyttää, mutta digitaalisia keinoja voidaan hyödyntää myös vanhuspalveluissa. Joskus videoyhteys hoitajaan riittää, kun kyse on lääkityksestä huolehtimisesta tai hyvinvoinnin varmistamisesta. Sähköinen reseptijärjestelmä auttaa lääkityksen pitämisessä ajantasaisena. Sitä paitsi merkittävä osa iäkkäistä ihmisistä on aiempaa paremmin verkottunut myös sosiaalisesti, kun he voivat pitää yhteyttä kaukanakin oleviin lapsiin ja lapsenlapsiin esimerkiksi Skypen välityksellä. Valmiiksi asennettuna sen käyttö on mahdollista myös lievästi muistisairaille.
Lisäksi elektroniset järjestelmät voivat hälyttää, jos ihminen ei ole noussut vuoteestaan tai avannut jääkaappia pitkään aikaan, tai avaa ulko-oven kun ei pitäisi. Ruokaa saa menumaatista, johon voi itse valita ladattavat ruoka-annokset ja lämmittää ne haluamaansa aikaan. Tulevaisuudessa myös erilaiset sähköiset apuvälineet ja älyvaatteet helpottavat liikkumista.
Pankkiasiat
Pankkiasioiden hoidossa on vuosien mittaan tullut paljon vanhoja ihmisiä helpottavia ratkaisuja. Pankissa ei tarvitse jonottaa, laskut menevät suoraveloituksella ja pieniä ostoksia voi maksaa lähimaksulla näppäilemättä tunnuslukua. Tästä huolimatta suuri joukko iäkkäitä ihmisiä on antanut laskujensa maksun omaisten hoidettavaksi. Kykyä ja ymmärrystä itse raha-asioihin saattaa ollakin, mutta ei tietokonetta tai tottumusta sen käytössä. Osa aristelee myös pankkiautomaattien käyttöä ryöstön pelossa. Ja jos muisti on hatara ja tunnusluku varmuuden vuoksi mukana ”piilossa” lompakossa tai puhelimeen talletettuna, on riski hyväksikäytöstä ihan todellinen.
Laskujen maksu sujuukin erinomaisesti omaisten tekemänä, jos heillä on valtakirja ja pankin kautta annettu tilinkäyttöoikeus. Monesti toimitaan kuitenkin määräysten vastaisesti. Omaiset nostavat rahaa vanhan ihmisen pankkikortilla, kun tämä on antanut tunnusluvun käyttöön. Toisinaan omaiset jopa maksavat laskuja vanhan ihmisen pankkitunnuksilla, mikä on ehdottoman laitonta.
Pankkiasioiden hoitoon omainen saakin helposti laillisen oikeuden omille tunnuksilleen. Moni muu pankkitunnuksia edellyttävä asia on kuitenkin sellainen, ettei omainen voi niitä verkossa mitenkään laillisesti hoitaa. KELA:ssa ja verottajan kanssa voi toisen asioita hoitaa puhelimessa, jos tähän on valtakirja, mutta ei verkossa. Samoin sairauskertomuksen avaaminen omakanta-palvelussa edellyttää omia henkilökohtaisia pankkitunnuksia, joita omainen ei saa käyttää. Valtion suunnittelema digitaalinen postilaatikko edellyttänee myös henkilökohtaisten tunnusten käyttöä.
Helppokäyttöisyyttä, neuvontaa, koulutusta
Tärkeintä on joka tapauksessa se, että iäkkäiden digitaalisia palveluita kehitetään riittävän helppokäyttöisiksi ja vanhojen ihmisten omilla ehdoilla. Palvelusivustojen tulee olla selkeitä, kontrastien riittäviä ja tekstin riittävän suurta. Maailmalla on kehitetty verkkosivustoja jopa näkövammaisille. On välttämätöntä, että palvelusivustot ovat esteettömiä myös tältä kannalta.
Lisäksi tarvitaan runsaasti neuvontaa ja koulutusta. Palveluntuottajien ja palveluohjaajien tulee opettaa digipalveluiden käyttöä ja varmistaa käytön sujuvuus. Lisäksi käyttäjillä tulee olla yksinkertainen ja toimiva mahdollisuus pyytää apua esimerkiksi puhelimitse, jos palvelun käytössä on ongelmia.
Suurimmassa osassa palveluita on myös syytä säilyttää ainakin jonkinlainen puhelinpalvelun mahdollisuus. Ei tietenkään laajana päällekkäisenä palveluna, mutta jonkinlaisena varakanavana silloin, kun verkkopalvelun käyttö osoittautuu ylivoimaiseksi.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan suhtaudun luottavaisesti siihen, että digitaaliset palvelut tuottavat hyötyä myös vanhusväestölle, ja että suurin osa vanhoista ihmisistä oppii ja kykenee käyttämään näitä palveluita. Tulevaisuudessa tietokoneet tulevat olemaan vanhan ihmisen kodissa yhtä arkipäiväisiä kuin kahvinkeitin ja aikanaan lankapuhelin. Siirtymäkausi tulee kuitenkin olemaan pitkä, ja ikääntyneille suunnattua verkkopalveluiden opastusta ja neuvontaa tarvitaan runsaasti.
Lisäksi tarvitsemme verkkopalveluiden rinnalle mahdollisuuden myös puhelinkontaktiin, josta voi saada apua ja neuvoja. Ketään ei saa jättää yksi tuskailemaan ohjelman kanssa, jota hän ei syystä tai toista saa toimimaan.
Erityiskysymyksenä on selvennettävä valtuutuksen saaneen läheisen mahdollisuuksia hoitaa verkossa muistisairaan tai muuten toimintakyvyltään heikentyneen ihmisen niitä virallisia asioita, jotka nyt edellyttävät pankkitunnusten käyttöä.
