Hallituksen sote-uudistus ja erityisesti sen valinnanvapauslainsäädäntö on herättänyt tiukkaa ja ansaittua kritiikkiä. Uudistuksen tavoite oli parantaa integraatiota sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ja perus- ja erikoissairaanhoidon välillä. Nykyinen ehdotus kuitenkin tosiasiassa heikentää yhteistyön mahdollisuuksia eri toimijoiden välillä.
Kun esimerkiksi Helsingissä rakennetaan nyt monipuolisia laajoja sosiaali- ja terveyskeskuksia, niin uudessa mallissa nämä pitäisi pilkkoa eri yksiköiksi. Ihmisten pitää kirjautua sote-keskukseen, joka voi olla yksityinen tai julkinen. Näissä ei kuitenkaan tarvitse olla mitään sosiaalipalveluita, ainoastaan neuvontaa ja ohjausta. Varsinaiset sosiaalipalvelut ovat sitten muualla, mahdollisesti maakunnan, mahdollisesti yksityisen tai kolmannen sektorin tarjoamina. Lisäksi sote-keskus voi lähettää paljon palveluita tarvitsevat suoraan maakunnan palvelulaitokseen. Myös erikoislääkäritasoista hoitoa tarvitseva lähetetään pois sote-keskuksesta.
Lisäksi on olemassa suuri riski siitä, että yksityiset sote-keskukset haalivat itselleen keskimääräistä terveempiä tai jo työterveyshuollon asiakkaita. Tämä on kannattavaa, koska asiakkaista maksetaan määrän, ei tarvittavien palveluiden mukaan.
Tästä seuraa sekä valtava byrokratia – maakunta tarvitsee paljon resursseja portinvartijana olemiseen ja valvontaan – eivätkä eri toimijoiden väliset raja-aidat ainakaan madallu. Terveitä ylihoidetaan ja paljon palveluita tarvitsevia alihoidetaan. Rahaa tuskin säästyy, päinvastoin.
Valinnanvapauslainsäädäntö on nyt lausuntokierroksella, ja arviot ovat murskaavia. Aivan liian kireä aikataulu on ongelma sinänsä, mutta myös itse valinnanvapausmallikin on saanut madonlukuja ainakin THL:ltä ja useilta kunnilta, mm Helsingiltä. Itse lakiluonnoksen perusteluihin on kirjattu suuri määrä sen sisältämiä riskejä, mutta niitä ei ole otettu huomioon itse lakiesityksessä. Kyselyjen mukaan myöskään sairaanhoitajat eivät valinnanvapauteen luota, ja vaalikoneissakin ainoastaan Kokoomuksen ehdokkaat pitävät mallia toimivana.
Tilanne on siis se, että Kokoomus ajaa valinnanvapautta kuin käärmettä pyssyyn huolimatta asiantuntijoiden ja jopa muiden hallituspuolueiden vastustuksesta. Kyse on surkeasta kompromissista Keskustan kanssa. Kepu sai maakuntansa ja Kokoomus valinnanvapauden. Ja Kokoomuksella on tietenkin hirveä kiire, koska on hyvin todennäköistä, ettei kahden vuoden päästä tuleva uusi hallitus tule tähän malliin sitoutumaan.
Jos Kokoomuksessa olisi nyt yhtään viisautta ja harkintaa, he pysäyttäisivät nykyisen valinnanvapausmallin kehittämisen ja panisivat pystyyn parlamentaarisen, kaikkia puolueita edustavan komitean miettimään tätä sote-uudistusta. Siinä voisi hyvin olla elementtejä myös tästä valinnanvapaudesta. Näin olisi mahdollista rakentaa malli, jolla olisi elinmahdollisuuksia vielä eduskuntavaalien jälkeenkin. Tämä ei tarkoita kaiken tällä kaudella tehdyn työn heittämistä hukkaan, alusta ei tarvitse aloittaa. Ministeriössä on tehty paljon arvokasta ja kestävää työtä sote-uudistuksen toteuttamiseksi ja tätä voidaan käyttää hyväksi myös uutta mallia rakennettaessa.
Sote-uudistus tarvitaan, mutta ei nyt esitettyä valinnanvapausmallia. Kunpa myös kokoomuslaisetkin tajuaisivat tämän.
