Olen viime aikoina kuullut usein ehdotuksen, että lapsilisät ja muut universaalit edut voisi poistaa hyvätuloisilta, koska he eivät niitä tarvitse ja näin säästyisi rahaa suuremmassa tarpeessa oleville. Pinnallisesti katsottuna tässä näyttäisi olevan järkeä. Miksi tukea niitä joilla menee hyvin?
Kun lapsilisä vuonna 1948 saatiin Suomeen SKDL:n (Vasemmistoliiton edeltäjä) aloitteesta, perusteltiin tuen universaaliutta mm. sillä, että perheissä oli tuolloin usein vain yksi elättäjä (mies) ja näin nainen (äiti) sai käyttöönsä erityisesti lapsen menoihin tarkoitettua rahaa. Myös äitiyspakkauksesta tehtiin universaali etu eli sen saa jokainen lapsi. Ajatuksena ei myöskään ollut erityisesti köyhien perheiden auttaminen, vaan lapsista aiheutuvien kustannusten jakaminen tasaisemmin yhteiskunnassa.
Yhteiskunnallinen käytäntö on osoittanut, että kaikille suunnatusta edusta ja sen kehittämisestä ovat kiinnostuneita kaikki, mutta ”köyhäinapu” ei useinkaan kiinnosta varakkaita eikä keskiluokkaa. Jos äitiyspakkauksen saisivat vain vähävaraiset, ei siitä koskaan olisi tullut kansainvälistä hittituotetta.
Lisäksi, jos jonkin edun saaminen edellyttää huono-osaisuuden todistamista, sen hakeminen muuttuu helposti nöyryyttävästi anomiseksi, ja avun saajat ovat vaarassa leimautua ”sosiaalitapauksiksi”. On kunniallisempaa selvitä ilman.
Saman universaalisuuden tulee koskea myös päivähoitoa. Se on pitkään ollutkin Suomessa subjektiivinen oikeus, ja tämän kaventaminen perhevapaiden vuoksi kotona olevan vanhemman lapselta sotii selvästi tätä periaatetta vastaan. Onneksi tämä esitys vedettiin pois eduskunnan käsittelystä. Jo nyt merkittävä osa kotihoidossa olevien pienten lasten sisaruksista on joko kotona tai päivähoidossa vain osa-aikaisesti. Jos perheen tilanne edellyttää sisaruksen olevan kokopäiväisesti hoidossa, on tähän yleensä hyvä syy. On myös olemassa hyviä tutkimuksia siitä, että vähän koulutettujen ja pienituloisten vanhempien lapset hyötyvät päivähoidosta.
Kansantalouden kannalta hyvätuloisille maksettavat universaalit etuudet on mahdollista kerätä ja tulee kerätä pois progressiivisen verotuksen avulla. Tämä toimii paljon paremmin kuin etuuksien sitominen tuloihin tai huono-osaisuuteen.
Myös perustulon idea on nimenomaan olla universaali etu. Se tulee maksaa kaikille, ja sitten tulojen kasvaessa nettohyöty häviää lopulta kokonaan. Täsmälleen sama periaate pätee lapsilisiin.
