Huumekeskustelu Suomessa pyörii taas kovilla kierroksilla. Kansalaisaloite kannabiksen käytön ja pienen määrän kasvattamisen ja hallussapidon rangaistuksista luopumisesta on kerännyt yli 50 000 nimeä ja etenee näin eduskuntaan. Tämä aloite ei siis vaadi kannabiksen ”vapauttamista” tai laillistamista. Kannabiksen laajamittainen kasvatus, myynti ja maahantuonti olisivat edelleen rangaistavia tekoja, samoin pössyttely julkisissa tiloissa ja koulujen tai päiväkotien läheisyydessä.
Vihreä sisäministeri Maria Ohisalo totesi, että vihreät kannattavat käyttörikoksen poistamista kaikkien huumeiden osalta. Tästähän riemu syntyi ja moneen poliitikkoon iski totaalinen moraalipaniikki. Vihreitä syytettiin kannabiksen käyttöä suosiviksi huumemyönteisiksi hörhöiksi. Tosiasiassa tutkimukset osoittavat, ettei huumeiden käytön dekriminalisointi lisää huumeiden käyttöä. Sen sijaan käyttörikoksesta luopuminen parantaa käyttäjien hyvinvointia ja helpottaa hoitoon ohjausta. Huumeiden käyttörikoksesta 2001 luopuneessa Portugalissa, jossa toki samalla panostettiin haittoja vähentäviin toimenpiteisiin, ovat huumeiden käyttö ja huumekuolemat jopa vähentyneet. Tästä enemmän toisessa blogissani.
Huumausaineista ja päihteistä puhuttaessa on muistettava, että riippuvuus on paitsi psyykkinen, myös farmakologinen aivojen hermoratojen ja välittäjäaineiden muuntumisesta aiheutunut tila. Nikotiini on yksi vahvimmista tunnetuista riippuvuutta aiheuttavista aineista. Heroiini ja muut opiaatit tulevat ehkä seuraavaksi, mutta aika korkealla listassa on myös alkoholi. Kannabis ei vaikuttaisi aiheuttavan niin voimakasta fyysistä riippuvuutta, mutta psyykkinen riippuvuus voi olla vahva.
Päihteen ”vaarallisuuteen” vaikuttaa riippuvuuden lisäksi moni muukin tekijä, kuten terveyshaitat (sekä fyysiset että mielenterveydelliset), toleranssin kehittyminen, vierotusoireiden vakavuus ja mahdolliset yliannostuksen seuraukset (esimerkiksi kuinka suuri annos voi olla tappava). Mikäli alkoholi ”keksittäisiin” vasta nyt, ei sen käyttöä ”sisäisesti” sallittaisi mihinkään tarkoitukseen, korkeintaan ”ulkoisesti” desinfektioon.
Alkoholin haitoista tiedetään paljon. Suomessa kuoli vuonna 2017 lähes 1600 ihmistä puhtaasti alkoholin aiheuttamiin sairauksiin, välillisiä kuolemia oli vielä enemmän. Kannabiksen osalta ei varsinaisia kuolemantapauksia ole kirjattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannabis olisi alkoholia turvallisempi päihde. Käyttäjiä on todella paljon vähemmän, eikä heitä tilastoida samalla tavoin. Lisäksi vaikutukset terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin ovat toisenlaisia. Kannabis ei tosiaankaan ole vaaraton eikä turvallinen huume.
Kannabiksen käyttö lisää selvästi psykoosiin sairastumisen varaa. Kannabista runsaasti käyttävillä on noin nelinkertainen ja vähän käyttävillä kaksinkertainen riski sairastua psykoosiin verrattuna kannabista käyttämättömiin ihmisiin. Muita mahdollisia psyykkisiä ”sivu”vaikutuksia ovat ahdistuneisuus, levottomuus, univaikeudet, hallusinaatiot ja muistiongelmat. Vierotusoireina on raportoitu jalkakramppeja, hikoilua, pahoinvointia ja painajaisia. Yliannostuksesta voi seurata myös vakavia sydän- ja hengitysoireita.
Viime aikoina on puhuttu paljon myös kannabiksen lääkekäytöstä. Ongelmana tässä on mm. se, että kannabiskasvissa on yli 100 erilaista vaikuttavaa fytokannabinoidia. Eniten on varsinaisen päihdyttävän vaikutuksen aiheuttavaa tetrahydrokannabinolia (THC). Seuraavaksi yleisin kannabidioli (CHB) ei ole samalla tapaa psykoaktiivinen aine.
Moderneille lääkkeille määritetyt turvallisuuskriteerit edellyttävät, että lääke on tasalaatuista ja että sen ainesosat tiedetään tarkkaan. Kannabiksen lääkekäyttö muistuttaa vähän sadan vuoden takaisia yrityksiä jauhaa pajunkuoresta kuumelääkettä tai sormustinkukasta lievitystä sydämen vajaatoimintaan. Toivon todella, että jatkossa tutkimus keskittyy plasebokontrolloidusti yhteen kemialliseen aineeseen kerrallaan ja kullekin tutkimukselle asetetaan selkeät tavoitteet ja mittarit, ja mahdolliset sivuvaikutukset kirjataan huolellisesti.
Toistaiseksi selkein, tutkimuksissa todettu ja hyväksytty lääkekannabiksen käyttöaihe on eräiden lapsuuden epilepsiamuotojen hoito kannabidiolilla muiden epilepsialääkkeiden rinnalla. Jonkin verran näyttöä on myös lihasjäykkyyden (spastisuuden) lievittämisestä MS-taudissa.
Sen sijaan kivun hoidossa kannabis ei ole kovin tehokas. Korkeatasoisen katsauksen päätelmänä on, ettei näyttö tue kannabinoidien käyttöä kivun lievityksessä. Meillä on erilaisten kipujen hoidossa selvästi kannabista parempia (tehokkaampia ja turvallisempia) lääkkeitä.
Kannabiksesta ei myöskään ole näyttäisi olevan turvalliseksi lääkkeeksi psykiatrisissa oireissa. Korkeatasoisia tutkimuksia aiheesta on toki vähän, mutta systemaattisen katsauksen perusteella hyödyt olivat ohimeneviä ja kannabiksella oli usein sivuvaikutuksia, joskaan vakavia haittoja ei raportoitu.
Kannabiksen viihdekäyttö on yleistä. Suomalaisista 15 – 69 –vuotiaista on kannabista kokeillut joka neljäs. Monet kokevat sen jopa turvallisemmaksi päihteeksi kuin alkoholin. Tätä on kuitenkin vaikea arvioida, koska haitat ovat kovin erityyppisiä. Alkoholi aiheuttaa selvästi useammin fyysisiä sairauksia kuten maksakirroosia ja ääreishermorappeumaa, ja määrällisesti alkoholi (ja lääkkeiden väärinkäyttö) aiheuttaa Suomessa suurimman osan kaikista riippuvuussairauksista ja –ongelmista. Kannabiksen kohdalla näyttäisi kuitenkin siltä, että sen haitat (erityisesti psykoosialttius) ilmaantuvat jo ”kohtuukäytössä”, kun alkoholin osalta vastaava ”kohtuukäyttö” ei nykykäsityksen mukaan ole merkittävä terveysriski.
Vaatimusta kannabiksen viihdekäytön vapauttamista on perusteltu sillä, että laillisena aineena sen markkinoita voitaisiin säädellä paremmin, ja sekä käyttäjät että myyjät saadaan irti rikollisista piireistä. Kannabiksen hankkiminen ei siis edellyttäisi kontaktia laittomiin huumediilereihin, jolloin riski siirtyä voimakkaampiin aineisiin voi pienentyä.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kannata kannabiksen laillistamista. Kyse on psykoaktiivisesta päihteestä, jolla on vakavia haittavaikutuksia. Lasten ja nuorten aivot ovat erityisen herkkiä näille vaikutuksille. Koska käyttö ja tarjonta ovat joka tapauksessa laajoja, kannatan kuitenkin kannabiksen käytön rangaistavuudesta luopumista. Tämä helpottaisi hoitoonohjausta ja avointa keskustelua käytöstä ja sen haitoista sekä kodeissa että terveydenhuollossa. Käyttäjiä voisi edelleen ohjata neuvontaan ja hoitoon, mutta siitä ei tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rekisterimerkintöjä, jotka voivat merkittävästi vaikeuttaa nuoren elämää. Yhteiskunta voi yhtä aikaa olla huumevastainen ja käyttäjiä tukeva.
