Kaikkialla maailmassa ovat ihmiset kyenneet valmistamaan tai löytämään ympäristöstään huumaavia aineita. Näitä on käytetty sekä mielihyvän tuottamiseen että uskonnollisissa tarkoituksissa. Kansainvälisen kaupan ja talouskasvun sekä kemianteollisuuden kehittymisen myötä on huumeiden saatavuus ja käyttö voimakkaasti lisääntynyt viimeisen sadan vuoden aikana. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on meneillään kipulääkkeiden liian löysän määräämisen seurauksena opioidikriisi, joka liittyy lääketeollisuuden piittaamattomaan mainostukseen ja voitontavoitteluun. Toisaalta epävakaat olot kehitysmaissa ovat lisänneet mahdollisuuksia hankkia tuloja ja voittoja huumeviljelmistä.
Sota huumeita vastaan
Länsimaissa on käyty sotaa huumeita vastaan kymmeniä vuosia. Keinoina ovat olleet rangaistukset, sotilaalliset operaatiot huumeiden tuottajia ja -kartelleja vastaan sekä käyttäjien marginalisoiminen tekemällä huumeiden käytöstä rikollista ja mahdollisimman vaikeaa. Tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että tämä sota on hävitty. Huumeiden käyttöä ja tarjontaa ei ole saatu vähennettyä. Sen sijaan on aiheutettu lisää inhimillistä kärsimystä – kuolemaa ja vammautumista huumesodissa, vankiloiden täyttymistä yli äyräiden ja käyttäjien jättämistä ilman tukea ja hoitoa.
Monissa maissa ollaan siirtymässä inhimillisempään ja haittoja vähentävään huumepolitiikkaan. Suomessakin hoidot ovat kehittyneet, mutta paljon on vielä tehtävissä. Olennaista on ymmärtää, että kyseessä on lääketieteellinen, ei rikosoikeudellinen ongelma.
Riippuvuus on lääketieteellinen ongelma
Huumeet ja alkoholi aiheuttavat merkittäviä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Niiden torjumiseksi ja hoitamiseksi tulee ymmärtää riippuvuuden luonne farmakologisena ja psykologisena tilana, ei moraalisena valintana.
Haittoja vähentävässä hoidossa hyväksytään se, että ihminen käyttää huumeita, mutta käytön aiheuttamia ongelmia pyritään vähentämään. Tärkeää on myös muiden sairauksien – sekä psyykkisten että fyysisten – ennaltaehkäisy ja hyvä hoito.
Huumeiden käyttäjiin tulee suhtautua humaanisti, kanssaihmisinä, joilla on oma elämä ja haaveita, perhe ja ystäviä sekä ihmisarvo. He ansaitsevat tukea, ei torjuntaa.
Korvaushoito ja vieroitushoidot
Huumeriippuvuuden hoitoon on kehitetty lukuisia menetelmiä. On vieroitusta sekä erilaisia myllyhoitoja ja Minnesota-hoitoja. Osassa korvaushoitoja pyritään annosta vähentämällä lopulta täysin eroon huumeesta. Oheiskäyttö (laittomien huumeiden käyttö korvaushoidon lisäksi) on tällöin kiellettyä ja sitä seurataan laboratorionäyttein. Tulokset ovat vaihtelevia ja ovat yhteydessä hoidon pitkäjänteisyyteen ja henkilön motivaatioon.
Opioidikorvaushoito tukee riippuvaisen ihmisen toimintakykyä ja elämänhallintaa myös silloin, kun tavoitteena ei ole käytön lopettaminen. Tällaisesta jatkuvasta korvaushoidosta on hyviä kokemuksia. Osa käyttäjistä on kyennyt palaamaan työelämään tai opiskelemaan, sosiaaliset suhteet normaalistuvat ja rikollisuus vähenee. Lopettamiseen sitoutumisen vaatimus heikentää osalla hoitomotivaatiota.
Neulanvaihtopisteet ja infektioiden hoito
Suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on suuri riski saada likaisten neulojen välityksellä HIV-infektio, hepatiitti ja erilaisia ihoinfektioita. Näitä voidaan tehokkaasti ehkäistä puhtaiden neulojen ja ruiskujen käytöllä. Maailmalla onkin jo pitkään ollut neulanvaihtopisteitä, joista saa anonyymisti pistovälineitä ja samalla neuvontaa puhtaasta pistotekniikasta. Helsingissä neulanvaihtopisteitä on tällä hetkellä viisi. Kun näistä aikanaan päätettiin, koki osa politikoista tämänkin huumeita suosivaksi toiminnaksi. Onneksi nykyisin vallitsee kohtalaisen suuri yksimielisyys näiden hyödyllisyydestä. Esimerkiksi HIV-epidemia on huumeiden käyttäjien keskuudessa Suomessa kohtalaisen hyvin hallinnassa.
Muukin hoito on kehittynyt. Helsingissä on juuri käynnistymässä suonensisäisten huumeiden käyttäjien C-hepatiitin hoito, kun aiemmin tämän katsottiin olevan liian kallista tai hankalaa.
Neulanvaihtopisteet ja infektioiden hoito vähentävät myös koko väestön riskejä. Likaiset neulat saadaan pois kaduilta ja leikkipuistoista, ja perheenjäsenten, terveydenhuoltohenkilöstön ja poliisien tartuntariski vähenee.
Käyttöhuoneet
Tein viime keväänä Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen turvallisen käyttötilan järjestämisestä suonensisäisten huumeiden käyttäjille. Tällaisista on maailmalla hyviä kokemuksia ja tiloja on eri puolilla maailmaa tällä hetkellä satakunta. Ideana on, että huumeita piikittävä saa puhtaat välineet ja tilassa on riittävästi valoa, puhdistusmahdollisuus sekä henkilökuntaa. Tällä voidaan vähentää sekä pistosinfektiota että yliannoskuolemia.
Käyttöhuoneet vähentävät pistämistä julkisissa tiloissa ja likaisten neulojen ja ruiskujen päätymistä kaduille, joten ne ovat meidän kaikkien edun mukaisia. Lisäksi tutkimusten mukaan ympäristö voi jopa rauhoittua. Tämä edellyttää sitä, että käyttöhuone perustetaan alueelle, jossa jo on merkittävä huumeongelma ja järjestyshäiriöitä. Tällöin organisoitu käyttötila sekä henkilökunnan ja mahdollisesti poliisin läsnäolo alueella vähentävät rauhattomuutta ja häiriöitä.
Käyttöhuoneissa käyvät yleensä kaikkein marginalisoituneimmat huumeiden käyttäjät, joilla ei ole muita kontakteja hoitotahoihin. Tämä voi pidemmän päälle auttaa myös hoitoonohjauksessa.
Kaupunginvaltuusto on syksyllä hyväksynyt käyttöhuoneiden kokeilemisen, mutta sijaintia ja lainsäädännöllisiä asioita vielä selvitellään. Suomen lainsäädäntö ei tällaisia käyttöhuoneita tunne, joten poliisin on vaikea olla puuttumatta käyttöön, mikä joku tätä vaatii. Niissä maissa, joissa käyttöhuoneita on, on asiasta myös erillinen lainsäädäntö.
Dekriminalisointi
Suomessa huumausaineen hallussapito ja käyttö ovat rikoksia. Tämä voi aiheuttaa arkuutta myös terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Kynnys hakeutua hoitoon nousee, jos käytön paljastumisesta voi seurata rangaistus. Nykylainsäädäntö tekee myös käyttöhuoneiden perustamisen vaikeaksi.
Tästä syystä huumausaineen käytön ja henkilökohtaisen annoksen hallussapidon rangaistavuus tulisi poistaa rikoslaista eli käyttö tulee dekriminalisoida. Tämä ei ole sama asia kuin huumeiden laillistaminen. Laittomien huumeiden myyntiä ja maahantuontia (salakuljetusta) tulee mielestäni edelleen rajoittaa ja tällaisesta toiminnasta rangaista. Samoin on kaikin keinoin torjuttava alaikäisten huumeidenkäyttöä, eikä moottoriajoneuvoa tietenkään saa ajaa huumeen vaikutuksen alaisena.
Sen sijaan täysi-ikäisten käyttäjien rankaisemisesta luopuminen lisää ihmisten hyvinvointia ja vähentää huumehaittoja sekä käyttäjien että koko yhteiskunnan osalta.
