Suomessa kuolee vuosittain vajaa 200 ihmistä huumeiden ja päihteiden yliannostuksiin. Jokainen näistä on turha kuolema. Yhtenä keinona on esitetty opiaattien vasta-aineen naloksonin helpompaa saatavuutta, jotta käyttäjät itse voisivat itse varautua näihin tilanteisiin. Helsingin kaupunginvaltuutettu Petrus Pennanen on jättänyt asiasta valtuustoaloitteen
Naloksoni on siis aine, joka sitoutuu opiaattireseptoreihin ja syrjäyttää niistä opioideja estäen niiden vaikutuksia (sekä euforisoivaa oloa että hengityslamaa). Sillä on itsessään hyvin vähän sivuvaikutuksia. Opioidikorvaushoidossa sitä käytetään yhdessä buprenorfiinin kanssa vähentämään korvaushoidon aiheuttamaa euforiaa. Akuutissa opioidiyliannostuksessa naloksonin antaminen voi olla hengen pelastava toimenpide.
Erityisesti Yhdysvaltojen opioidikriisin aikana naloksoni on osoittautunut ihmishenkiä pelastavaksi, ja sitä käyttävät sekä ensihoidon työntekijät että paikoin poliisit. Joissain maissa on annettu myös käyttäjille opastusta naloksonin käytöstä.
Suomessa huumekuolemien syyt eroavat merkittävästi sekä Yhdysvaltojen että muun Euroopan vastaavista. Meillä käytetään (ainakin toistaiseksi) huomattavan vähän nopeavaikutteista heroiini, sen sijaan ongelmana on juuri buprenorfiinin sekä alkoholin ja bentsojen sekakäyttö. Buprenorfiini on hidasvaikutteinen, joten sen mahdollinen yliannostus tulee tuntien viiveellä. Alkoholiin tai bentsoihin naloksoni ei tietenkään vaikuta. Näin ollen naloksonin merkitys huumekuolemien ehkäisyssä olisi meillä hyvin marginaalinen.
Ensihoidolla Suomessa on toki naloksonia ensiapupakissaan, mutta poliisilla ei. Aineen injektiokäyttö edellyttää koulutusta – paras teho saadaan suoneen annettuna, mutta lihakseen annostelukin mahdollinen. Ongelmana voi myös olla liian nopea annostelu, jolloin siirrytään yliannoksesta nopeasti hankaliin vierotusoireisiin. Naloksonista on tosin kehitetty myös nenäsumute.
Saksassa ja Iso-Britanniassa on jo parikymmentä vuotta sitten tehty tutkimus naloksonin jakamisesta käyttäjille. Tällä kyettiin estämään yliannostuskuolemia eikä se näyttänyt lisäävän käyttäjien riskinottoa (1).
Yhden naloksoni-ampullin hinta on 92 €. Mikäli tällaiseen kokeiluun lähdetään, tulee rahoitus löytää verovaroista, käyttäjät itse tuskin ovat valmiit tätä maksamaan.
Näin ollen minä en pidä Suomen nykyoloissa mielekkäänä järjestää naloksonia iv-huumeiden käyttäjille. Naloksonin mahdollinen hyöty olisi hyvin marginaalinen ja kokeilun organisoiminen olisi sekä hankalaa että kallista. Haittoja vähentävässä hoidossa ja tuessa kannattaa keskittyä neulanvaihtopisteisiin, käyttöhuoneisiin, oheissairauksien kuten C-hepatiitin hoitoon sekä hoitoonohjaukseen. Psykososiaalista tukea pitäisi olla selvästi nykyistä enemmän tarjolla. Käyttäjäjakelun sijaan järkevänä ajatusta, että myös poliisilla olisi käytössään naloksonia, ja heitä koulutettaisiin tämän käyttöön. Tässä voisi nimenomaan nenäsumute toimia hyvin.
Inhimillinen huumepolitiikka on tärkeää, ja huumekuolemien ehkäisyssä on syytä käyttää monipuolisesti erilaisia keinoja. Suomen nykytilanteessa ei naloksonin järjestäminen itse käyttäjille kuitenkaan ole kustannustehokkainta hoitoa.
1) Kerstin Dettmer K, Saunders B, Strang J. Take home naloxone and the prevention of deaths from opiate overdose: two pilot schemes- BMJ 2001; 322:895-896