Abortti on eutanasian rinnalla viime vuosikymmeninä eniten puhuttanut lääkärin etiikan kysymys. Suomessa aborttilaki vuodelta 1970 laillisti varhaisen (alle 12 raskausviikolla) raskaudenkeskeytyksen myös sosiaalisista syistä.
Raskauden keskeytys on toki vastoin vanhaa Hippokrateen valaa, jossa sanotaan: ”En tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavaa ainetta”. Kuitenkin yhteiskunnallisen ja lääketieteellisen kehityksen myötä on laajasti hyväksytty ajatus siitä, että vapaa aborttioikeus on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti parempi ratkaisu kuin ei-toivotut raskaudet ja niistä seuraava huono-osaisuus, syrjäytyminen ja laittomat abortit. On nähty, että ehkäisyvalistuksella sekä yksinhuoltajien ja lapsiperheiden aseman parantamisella voidaan saavuttaa parempia tuloksia. Suomessa aborttien määrä on vuosien mittaan laskenut ja on tällä hetkellä n. 10 000 vuodessa. Suurin osa tehdään hyvin varhaisessa vaiheessa.
Lukuisia spontaaneja keskenmenoja läpikäyneenä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että abortti on oikeasti väärin. Siitä huolimatta olen voimakkaasti sitä mieltä, että naisella tulee olla täysi oikeus raskauden keskeytykseen. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joihin ei ole oikeaa ratkaisua. On vain huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Eikä kukaan muu kuin nainen itse kykene tätä valintaa tekemään. Tällaisessa tilanteessa hän tarvitsee terveydenhuollon työntekijöiltä kaiken mahdollisen tuen omalle ratkaisulleen.
Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä salli lääkäreille tai hoitajille oikeutta kieltäytyä suorittamasta aborttia. Lain tullessa voimaan moni alalla jo työskennellyt koki raskauden keskeyttämisen vahvasti arvojensa vastaiseksi, ja asia hoidettiin sujuvasti työpaikkojen sisäisin järjestelyin. 1974 Lahden kaupunginsairaalan lääkäri Markus Viljanen kuitenkin erotettiin virastaan, koska hän kieltäytyi tekemästä aborttia. Asia olisi kyetty hoitamaan työpaikan sisäisin järjestelyin, mutta Viljanen nimenomaan halusi asiasta virallisen päätöksen – vuonna 1977 KHO vahvisti irtisanomisen oikeutuksen.
Viime syksynä on lähinnä kristillisdemokraattien aloitteesta kerätty nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa esitetään henkilökunnalle oikeutta kieltäytyä raskaudenkeskeytyksen suorittamisesta vakaumukseen vedoten (ns. omantunnonvapaus). Aloite on kerännyt yli 68 000 nimeä ja on tulossa myöhemmin uuden eduskunnan käsittelyyn.
Sekä Suomen Lääkäriliitto että ETENE (valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) pitävät tällaista lakia tarpeettomana. Naisen oikeus saada raskauden keskeytys menee tässä selkeästi hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden edelle.
Ei kukaan gynekologi, kätilö tai sairaanhoitaja tee abortteja mielellään. Ei kuitenkaan voida ajatella, että ammattikuntien sisään muodostuisi erillinen omantunnonarkojen työntekijöiden kasti, ja muut ”vähemmän eettiset” työntekijät tekisivät sitten nämä ”paskaduunit”. Gynekologiaan tai kätilöksi erikoistuminen eivät ole luovuttamattomia ihmisoikeuksia.
Raskauden keskeyttämistä hakeva nainen on usein henkilökohtaisessa kriisissä. Ajatus siitä, että lääkäri tai hoitaja, jonka puoleen hän kääntyy, ryhtyisi tuomitsemaan häntä ja jopa kieltäytyisi toteuttamasta hänen oikeuttaan aborttiin, on minusta pöyristyttävä. Ja kuinka laajalle tämä ”omantunnonvapaus” sitten ulottuisi? Vain itse toimenpiteeseen leikkaussalissa? Vai voisiko myös kieltäytyä kirjoittamasta lähetettä sairaalaan tätä varten? Entä voisiko farmaseutti kieltäytyä myymästä jälkiehkäisytabletteja?
Jehovan todistajat eivät itse halua verensiirtoja, mutta eivät edellytä, että sellaisen antamisesta pitäisi saada kieltäytyä. He vain eivät hakeudu tehtäviin, joissa joutuisivat toimimaan uskoaan vastaan. Miksi sitten kristillisdemokraatit vaativat lakeja oman vakaumuksensa turvaksi muiden kustannuksella?
Saisi jo riittää se, että neljän prosentin kannatuksella pyritään kyykyttämään heikompiosaisia. Sateenkaariperheiden lasten vanhempien liitto ei kristillisdemokraattien mielestään ole ”aito”, transihmiset pakotetaan nöyryyttävään sterilisaatioon (translaki juuttui hallitukseen KD:n vastustuksen vuoksi) ja nyt halutaan oikeus olla auttamatta aborttia hakevaa naista. Tästä on lähimmäisenrakkaus kaukana.
