Keskustelu abortista, sen oikeutuksesta, laillisuudesta ja etiikasta on jälleen kerran aktivoitunut. Tällä kertaa pontimena on ollut Suomen ulkoministeri Timo Soinin osallistuminen ensin Kanadassa abortin ”uhrien” muistotilaisuuteen, vigiliaan, ja sitten hänen blogissaan ilmaistu riemunsa Argentiinan päätöksestä olla laillistamatta aborttia.
Soinin toiminnasta seurasi todella arvoton näytelmä Suomen eduskunnassa. Soinille (ei siis hallitukselle) esitettiin epäluottamuslausetta, koska hän oikeuskanslerinkin mukaan toimi Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Äänestyksestä tehtiin kuitenkin koko hallituksen luottamusäänestys – kuka oikeasti uskoi, että Siniset olisivat jättäneet hallituksen tämän takia – ja erityisesti kokoomuksen naiskansanedustajia estettiin äänestämästä vakaumuksensa mukaan. Toiset ovat siis omantunnonvapaampia kuin toiset.
Se tosiasia, että minä ja ylivoimainen enemmistö suomalaista kannatamme oikeutta lailliseen ja turvalliseen varhaisraskauden keskeytykseen, ei kuitenkaan tarkoita, että abortti olisi eettisesti täysin ongelmaton asia.
Abortin etiikka
Raskauden keskeytys kuuluu lääketieteen etiikan suuriin kysymyksiin. ”Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita” todetaan myös Hippokrateen valassa. Aivan viime vuosikymmeniin saakka on lääkärikunta kaikkialla suhtautunut erittäin kielteisesti aborttiin, ja monessa maassa näin on vieläkin.
Suomalainen lääkärikunta vastusti aborttia pitkään myös väestöpoliittisista syistä. Kansakunnan katsottiin tarvitsevan lisää lapsia. Lisäksi lääkärit olivat huolissaan siitä, että aborttia saatettaisiin käyttää ehkäisykeinona. 1960-luvun lopulla 67 % lääkäreistä odotti Lääkäriliitolta kielteistä kantaa vapaaseen aborttiin (1).
Suomen nykyinen laki raskauden keskeytyksestä, jonka perusteella nainen voi saada abortin paitsi terveydellisistä, myös sosiaalisista syitä, hyväksyttiin vuonna 1970. Prosessi edellyttää edelleen kahden lääkärin arviota asiasta, mutta käytäntö on muuttunut siten, että tätä aborttioikeutta harvoin kyseenalaistetaan.
Lääkärikunnan lisäksi myös uskonnolliset piirit vastustivat aikanaan kiivaasti uutta aborttilakia, joskin toisenlaisiakin näkökulmia kuultiin. 1960-luvulla kirkolliskokouksessa keskusteltiin raskauden keskeytyksestä ja aborttia kutsuttiin murhaksi. Kirkolliskokousedustajana ollut isäni Mikko Juva, josta sittemmin tuli arkkipiispa, nousi silloin puhujapönttöön. Hän sanoi katselevansa ympärilleen ja näkevänsä useita miehiä, joiden kanssa hän oli itse ollut rintamalla ja siis tappamassa vihollisia. Ei näitäkään ihmisiä kutsuta murhaajiksi. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja.
Tästä juuri on kysymys. Abortti ei ole tavoiteltava asia ja se on tietyssä mielessä aina huono vaihtoehto. Mutta usein lapsen synnyttäminen on vielä huonompi vaihtoehto, puhumattakaan laittomista aborteista ja siihen liittyvästä kuolleisuudesta ja vammautumisesta. Vuonna 2009 arvioitiin 68 000 naisen kuolevan vuosittain laittomiin raskauden keskeytyksiin, ja miljoonat saavat pysyviä vammoja (2). Valinta tämän tai laillisen abortin välillä ei ole vaikea.
Onko sikiö ihminen
Suhtautumiseen aborttiin vaikuttaa ratkaisevasti se, miten ihminen ja ihmiselämä määritellään. Fundamentalistisimmat kristityt – joita on myös Helsingin kaupunginvaltuustossa – määrittelevät sen alkavan hedelmöityksestä ja vastustavat siksi jopa kierukkaa ehkäisymenetelmänä. Tämä kuultiin, kun päätimme valtuustossa järjestää nuorille maksuttoman ehkäisyn, vaikka sen enempää kierukka kuin jälkiehkäisykään eivät abortoi jo alkanutta raskautta. Raskaus ei yksinkertaisesti ala. Itse en osaa pitää alkiota enkä varhaista sikiötäkään vielä ihmisenä, jolle kuuluisivat täydet ihmisoikeudet.
Sikiönkehitys on ihmiseksi tulemisen prosessi, joka noudattaa pikemminkin sumeaa logiikkaa kuin yksiselitteisiä määritelmiä. Lääketieteellisenä rajana voidaan pitää ajankohtaa, jolloin sikiö on elinkelpoinen kohdun ulkopuolella. Tämä tapahtuu 24 raskausviikon tienoilla, joskin tekniikan kehittyessä tätäkin nuorempia pikkukeskosia on kyetty pitämään hengissä. Suomen lainsäädännön mukaan raskaudenkeskeytys on käytännössä lähes vapaa 12 raskausviikkoon saakka ja erityistilanteissa Valviran luvalla 20 raskausviikolle. Mikäli sikiöllä todetaan vakava rakenteellinen epämuodostuma, on keskeytys mahdollinen vielä 24 viikkoon saakka. (3)
Sekä eettisesti että terveydellisesti on selvää, että mitä varhaisemmin raskauden keskeytys tapahtuu, sen parempi. 12 viikkoa on hyvä raja, jota ennen sikiön voidaan ajatella olevan vain ihmisen optio, ei vielä ihminen. Se ei silloinkaan ole pelkästään osa naisen ruumista, mutta siitä huolimatta naisella täytyy olla oikeus päättää, haluaako hän kantaa sen vai ei.
Minulle henkilökohtaisesti varhaisraskauskin sisältää mahdollisuuden ihmisestä. Olen halunnut ja yrittänyt saada biologista lasta, mutta ”hanke” johti aikanaan seitsemään varhaisraskauden keskenmenoon. Nuo menetetyt mahdollisuudet olivat minulle todellisia, hetken olemassa olevia asioita, eivät vain haaveita.
Tästä huolimatta minulle on itsestään selvää, että naisella ja yksin naisella täytyy olla oikeus päättää raskautensa jatkamisesta ja keskeyttämisestä. Vaikka abortti ei ole hyvä asia, voi vaihtoehto olla paljon huonompi. Kieltämällä naisilta mahdollisuus lailliseen ja turvalliseen aborttiin aiheutetaan suunnatonta kärsimystä ja kuolemaakin.
Henkilökunnan vakaumus ja asenteet
Suomen aborttilainsäädäntöä tulee kehittää Ruotsin mallin mukaan siten, että raskauden keskeytykseen ennen 12. raskausviikkoa riittää naisen oma ilmoitus ja pyyntö. Tarve usean lääkärin arvioon mahdollisista sosiaalisista syistä on nöyryyttävä ja ajoittain jopa naista syyllistävä. Pienillä paikkakunnilla, joissa uskonnollinen yhteisö on vahva, ovat lääkärit toisinaan painostaneet raskaana olevia naisia luopumaan abortista.
Suomessa hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta kieltäytyä suorittamasta aborttia. Asia on aikanaan puitu korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka, joka totesi vuonna 1977 raskaudenkeskeytyksestä kieltäytyneen Markus Viljasen erottamisen Lahden kaupunginsairaalan apulaislääkärin tehtävistä perustelluksi (1). Tämä asia nousee kuitenkin aika ajoin keskusteluun, viimeksi kristillisdemokraattien organisoimana kansalaisaloitteena vuonna 2013. Lakiesitys onneksi kaatui eduskunnassa äänin 136 – 33. Lääkäriliittokaan ei tukenut tätä esitystä.
Selektiivinen eli valikoiva abortti
Aivan toisenlainen eettinen ongelma syntyy, kun raskauden keskeytys tehdään valikoivasti niin, että sikiön ja siis tulevan lapsen ominaisuudet vaikuttavat asiaan. Erityisesti tällaista selektiota käytetään sukupuolen valinnassa, vaikka se onkin lähes kaikkialla virallisesti kielletty. Kiinassa ja Intiassa pidetään poikalapsen syntymistä tyttöä arvokkaampana, minkä seurauksena tyttösikiöitä on abortoitu miljoonittain. Kiinassa on tällä hetkellä miehiä yli 53 miljoona ja Intiassa yli 44 miljoona enemmän kuin naisia (4). Tämä on eettisesti ja pidemmän päälle myös väestöpoliittisesti täysin kestämätöntä.
Vammaisten lasten syntymistä on pyritään ehkäisemään aborteilla. Silloin kun kyse on vakavasta epämuodostumasta tai metabolisesta sairaudesta, joka johtaisi joka tapauksessa nopeaan kuolemaan, on tilanne eettisesti kohtalaisen yksinkertainen. Sikiöseulontoja tehdään paljon myös sairauksissa, jotka eivät ole henkeä uhkaavia, mutta johtavat kehitysvammaisuuteen (kuten Downin syndrooma) tai vakavaan sairastumiseen aikuisiällä (kuten Huntingtonin tauti). Koska raskauden keskeytys on käytännössä sallittu äidin päätöksellä, on vaikeaa kyseenalaistaa tätä sairaan tai vammaisen lapsen kohdalla. Vammainen lapsi voi olla haaste, johon perhe ei katso kykenevänsä vastaamaan.
Tästä ei kuitenkaan saa seurata vammaisten ihmisarvon väheksymistä tai vammaisen lapsen syntymän pitämistä erehdyksenä. Mikäli asenteet ja tukijärjestelmät ovat kohdallaan, ei vammaisuuden tarvitse olla taakka vaan osa elämän kirjoa ja rikkautta. Vammaisuutta ei tule lähtökohtaisesti pitää epätoivottuna asiana. Ja jos tänään seulomme kehitysvammaisuutta niin mihin laitamme sikiödiagnostiikan kehittyessä rajan. Minkälaiset ominaisuudet oikeuttavat aborttiin? Tarkkaavuushäiriöt? Kohonnut riski I tyypin diabetekseen lapsena tai Alzheimerin tautiin keski-iässä? Tai jopa matala älykkyys ja ei-toivottu ulkonäkö? Abortti voi olla ihmisoikeus, mutta valikoiva abortti ei sitä välttämättä ole.
Miten vähentää abortteja
Suomessa tehtiin vuonna 1987 liki 13 000 raskauden keskeytystä, mutta vuonna 2017 jo alle 10 000 (9360) (5). Tämä on oikea suuntaus. Abortin vastustamisen ja toisaalta sen kyseenalaistamattomuuden sijaan tulee toimia aktiivisesti sen puolesta, että aborttien määrä edelleen vähenee. Yksi keino tähän on maksuton ehkäisy nuorille, jota Helsingin kaupunki ryhtyy toteuttamaan. Lisäksi tarvitaan seksuaalivalistusta aina uudestaan ja uudestaan uusille sukupolville. On tärkeää, että nuoren löytäessä seksuaalisuutensa hänen ei tarvitse kokea siitä häpeää. Tarvitaan sekä tietoa että mahdollisuuksia turvalliseen seksiin ilman ei-toivotun raskauden pelkoa.
Raskauden keskeytyksiin vaikuttaa myös lapsiperheiden asema, kuten taloudelliset tuet ja esimerkiksi mahdollisuus jatkaa myöhemmin opintoja tai työntekoa pelkäämättä työsuhteen katkeamista. Osa aborteista liittyy vaikeisiin elämäntilanteisiin, joissa yhteiskunnan tehokkaampi turvaverkko voisi nykyistä enemmän tukea myös lapsen pitämistä.
Jos kuitenkin käy niin, että nainen tulee raskaaksi eikä katso voivansa lasta pitää, on tarjolla oltava laillinen ja turvallinen abortti. Se on aina vaikea tilanne ja päätös voi olla raskas. Taakkaa ei tarvitse tehdä raskaammaaksi vaan naista on kaikin keinoin tuettava hänen päätöksessään. Syyllistämättä ja eteenpäin katsoen
Abortti ei ole iloinen asia, mutta se on ihmisoikeus. Niin Suomessa kuin maailmallakin.
Lähteet
1) Juva K, Jylhä M, Aro S. Aborttikeskustelu suomalaisissa lääkärilehdissä. Suomen Lääkärilehti 1984; 39:35-40
2) Haddad L, Nour NM, Unsafe Abortion: Unnecessary Maternal Mortality. Rev Obstet Gynecol. 2009 2(2): 122–126.
3) Lääkärin etiikka. 7. painos. Suomen Lääkäriliitto 2013
4) Countrymeters China and India population. https://countrymeters.info/en/China , https://countrymeters.info/en/India
5) Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Raskaudenkeskeytykset 2017. Tilastoraportti 25/2018 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136527/Tr25_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y
